lauantai 1. joulukuuta 2012

Ammattiosaamisen näyttö

Ai mikä ammattiosaamisen näyttö?

''Ammattiosaamisen näytöt ovat opetussuunnitelman perusteiden mukaista koulutusta ja opiskelijan arviointia. Ammattiosaamisen näytöillä arvioidaan opiskelijan ammatillista osaamista aidoissa työtilanteissa, jotka koulutuksen järjestäjä ja työelämä yhdessä suunnittelee, toteuttaa ja arvioi.''
- näyttötutkinnot,fi



Mulla on meneillään 9 viikon työharjoittelu esikoulussa. Se on mun ensimmäinen työharjoittelu, vaikka oonkin jo toisella luokalla. Tämä ihan siksi, että ehtii saada ekalta vuodelta ammatillisia valmiuksia, tietoja, taitoja ja kokemuksia työharjoittelua varten.

Työharjoittelun pituus taas on sommiteltu pitkäksi siksi, että ehtii todella perehtyä harjoitteluunsa, näkemään/kokemaan todelliset työtehtävät ja työajat ja mikä parasta, oppia tuntemaan harjoittelupaikan ihmiset.

Ei siis tule sellaista tunnetta että 'vastahan mä tän harjoittelun aloitin', kun täytyy jo lähteä istumaan takaisin koulunpenkille.

Mun harjoittelu on jo yli puolen välin ja tällä viikolla mulla oli ammattiosaamisen näyttö.
Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan ammatissa se sisälsi toiminnallisen ohjaustuokion, jonka itse ideoin, suunnittelin, toteutin ja itsearvioinkin.

Näyttöä varten pääsi todella hyvin itse tekemään asioita. Itsenäisesti. Oli mulla kuitenkin tukiverkostona tietysti oma ryhmänohjaaja ja työssäoppimisenohjaaja/toppiohjaaja, joilta sai apua paperihommiin ja muihin konkreettisesti tärkeisiin asioihin ja kysymyksiin.

Näyttöpäivän lukkoonlyönnin jälkeen alkoi heti pieni aivoriihi siitä, mitä voisin näytössäni tehdä.
Idea napsahti melkei samana iltana!



Päätin suunnitella esikouluryhmälle (13 reipasta esikoululaista) satujumppaseikkailun. Idea lähti ehkä eniten siitä ajatuksesta, että näytön täytyy olla monipuolinen, jotta lapset eivät kyllästy ja tahdoin käyttää mahdollisimman paljon myös omaa luovaa päätäni. 

Suunnittelu lähti aika reippaasti käyntiin, koska mulla oli itselläni tälläkertaa tosi avoin ja innostunut fiilis näyttöä ajatellen. Henkilökohtaisesti tykkään kovasti siitä, että saa itselleni vapaat kädet ja ns. mielikuvitus ja turvallisuus on vain rajana!

Selkeän toimintatuokion suunniteltuani täytyi ryhtyä paperihommiin. (ihan valehtelematta, se kaikista tuskastuttavin osio suunnittelussa...)
Listasin paperivisiot, jotka olisi tehtävä;

1. Ohjaussuunnitelma
    - Ohjaussuunnitelma, joka sisältää yhteystiedot ohjaajasta ja vastuuhenkilöistä, perustiedot
      ohjattavasta ryhmästä, tiedot ohjaustuokiosta (paikka, ajankohta, tavoitteet...),
      tarvittavista tiloista ja välineistä/tarvikkeista, tiedot taloudellisista tuloista (omalla
      kohdallani budjetti täysi nolla ja tulot nolla, halpaa lystiä! :) ), turvallisuutta varten
      huomioitavia seikkoja
      ja ennen kaikkea ohjaustilanteen kulku (aikataulut, tavoitteet ryhmälle ja ohjaajalle, 
      tarvikkeet sekä ohjeidenanto)
    
2. Turvallisuussuunnitelma
   - Turvallisuussuunnitelma, joka sisältää hyvin pitkälle samoja perusasioita kuin 
     ohjaussuunnitelma erityisesti ohjaustilanteen tarkan sihainnin, tiedost vastuuhenkilöistä
     ja tavallisimmista riskeistä, lista mukava olevista henkilöistä sekä tärkeistä puhelinnume
     erityisesti ohjaustilanteen tarkan sijainnin, tiedot vastuuhenkilöistä ja tavallisimmista
     riskeistä, lista mukana olevista henkilöistä sekä tärkeistä puhelinnumeroista.  


3. Riskianalyysi
   - Riskianalyysi, joka sisältää pitkän, tarkkaan mietityn listan näyttötilanteen mahdollisista
     riskeistä, riskien todennäköisyyksistä ja vakavuuksista, tieto riskien ehkäisystä ja erityisesti
     toimintatapa riskien toteutuessa. Riskianalyysiin oli tärkeää koota henkiset kuin fyysisetkin
     riskit.
    
4. Näyttösuunnitelma
   - Näyttösuunnitelma, joka sisältää tiedot ohjaajasta ja ohjattavasta ryhmästä, ohjaustuokion
     ajankohdasta ja paikka sekä erityisesti näytön arvioitavat kohdat, ohjaajan valmiudet ja
     tavoitteet näyttöä ajatellen. 

5. Mainos vanhemmille
   - Oma henkilökohtainen/vapaaehtoinen mainos ulkopuolisille, tässä tapauksessa 
     esikoululaisten vanhemmille. Kerroin lyhyesti viestissä omasta työharjoittelustani ja 
     tulevasta ammattiosaamisen näytöstä.


Hommaa siis riitti paperitöiden äärellä!

Lisäksi täytyi hankkia tarvittavat materiaalit ja tilat, varata EA-laukku, ottaa selvää lasten sairauksista ja vaikka mitä muuta.

Olin saanut kaiken pakettiin melkein viikkoa ennen näyttöpäivää. Sitten olikin ne loppupäivät vaan aikaa panikoida itsekseen ja tehdä päässään erilaisia varasuunnitelmia.

Lopulta, näyttöpäivä koitti. Lähdin hyvissä ajoin aamusta valmistelemaan jumppasalia ja luokkatilaa, jossa tulisin näytön suorittamaan. Kävin ohjaustuokion vielä itsekseni läpi.


Hassua ensimmäisessä näytössä oli se, että oon koulussa tottunut suunnittelemaan ja toteuttamaan jos jonkinlaisia ohjaustuokioita, mutta koulumaailmassa nämä kaikki on aina etukäteen koeponnistettu. Pidetty kenraaliharjoituksen tapainen lähtötilanne. Koeponnistuksen jälkeen ollaan pystytty vielä korjaamaan kohdat, jotka eivät ole oikein sujuneet tai ovat muuten olleet puutteellisia.
Omaa näyttöä taas oli hankalampi koeponnistaa etukäteen, ilman lapsiryhmää.

Tää pisti erityisesti jännittämään näyttötilannetta. Entä jos lapset ei innostukkaan? Entä jos en osaakkaan selittää tätä leikkiä ymmärrettävästi? Entä jos tää tila on liian pieni laululeikkiä varten?
 Kysymyksiä tulvi hurjasti.

Lopulta, ohjattava ryhmä saapui eteeni ja kaikki se, mitä olin jännittänyt oli poissa. Keskityin itse asiaan ja unohdin kysymykset, jotka huolestutti.  Näyttötilanne sujui mukavasti, vaikka välillä pakosti kiinnitti huomiota siihen, että samassa tilassa oli ne 'stalkkerit' jotka oli arvioimassa näyttötilannetta. Onneksi kuitenkin ihan tutut kasvot. Oma ryhmänohjaaja ja toppiohjaaja. :)

Näyttötilanteen jälkeen huokaisin helpotuksesta, kunnes totesin, ettei se vaikein vaihe ollutkaan vielä ohi. Seuraavaksi oli tiedossa arviointitilanne. Minä, ryhmänohjaaja ja toppiohjaaja. Ja ärsyttävä itsearviointi :D Kuinka vaikeaa se voi ollakkaan...

Lopuksi voisin todeta, että eka näyttöni meni paremmin kuin osasin odottaa. Opin taistelemaan urhoollisesti paperitöiden kanssa ja osasin omalla asenteellani vaikuttaa näyttötilanteen ilmapiiriin. Pieni jännitys on aina sallittua, mutta ehkä en jännitä seuraavaa näyttöä yhtä kovasti.. ;)

Mahtava fiilis! Hyvä minä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti