lauantai 24. maaliskuuta 2012

NOTR= Nuva on the road


     Nuva on the road - päiväkirja

Matkalla Miran ja Mian mukana.

 

Maanantai 19.3.2012 - Tästä se lähtee!
Kello näyttää 13.05 kun matka keskustaan bussilla alkaa. Tänään meillä on tarkoitus mennä tutustumaan tapahtumatuotanto yritys Karvakuono oy:hyn. Sovimme pari viikkoa sitten tapaamisen Hannun kanssa, jota olisi tarkoitus haastatella.

Vähän vaille kaksi olemme etsimässä Kauppakatu 17 B:tä. Saamme muutaman ihmettelevän katseen siitä ramppaamisesta rapusta toiseen, mutta sitten löydämme oikean oven.
Ovessa oleva lappu ilmoittaa, että yrityspalvelut ovat muuttaneet rakennuksesta väliaikaisesti Malmikadulle. Sinne siis, onhan meillä vielä aikaa! Kävelymatka kestää pari minuuttia.

''Kerros kaksi. Täällähän se oli Mia?'' ''Joo, mutta missä täällä?''
Soitto Miran mummille, joka on töissä samassa rapussa.
Ja kävi, niin ettei mummikaan tiennyt. Ei auttanut kuin soittaa Hannulle.

Hannu ihmettelee suuresti meidän touhua. Hän kertoo, että luuli meidän tulevan nuorisokahvila Screamille haastattelemaan Häntä, koska työskentelee myös siellä, ja kertoo siinä samassa, että Karvakuonoa ei ole ollut olemassa muutamaan vuoteen. Hän myös kertoo, että ei kehdannut kyseenalaistaa silloin parin viikon takaisessa puhelussa asiaa sen enempää, koska luuli että asia on ok.
Ilmeisesti Hannu ei siis ollut kuullut koko Karvakuono- sanaa puhelun aikana? Todella ihmeellistä.
Kysyimme vielä, jos olisimme voineet mennä suoraan Screamille haastattelemaan Häntä, kun olimme tapaamisen kuitenkin kahdeksi sopineet, mutta Hän sanoi ettei ole lähelläkään Screamiä ja että voitte tulla neljän jälkeen. Kuinka Hän oli kuitenkin sopinut tapaamisen kahdeksi kanssamme?

Asia meni niin hankalaksi, että päätimme vain jättää maanantain kiertueet siihen. Oli tapahtunut iso väärinkäsitys, johon emme voineet vaikuttaa. Väärinkäsityksiä sattuu, se on vain elämää!
K- Citymarketin karkkihyllyn kautta takaisin opistolle. Vapaapäivä.
Harmitti kovasti, koska suunnitelmat ajautuivat karille mutta meillä ei ollut siihen osaa tai arpaa.

Nyt keräämään voimia huomisen koitokseen Suorannan pienryhmäkodilla!

Tiistai 20.3.2012 - Joko nyt nappaa?
Aamupalaa masuun ja menoks!
Bussi starttaa opistolta kello 9.05 kohti Joensuun keskustaa ja matkalaisina ovat innokkaat NUVA-opiskelijat Mira ja Mia!

Keskustassa jää aikaa hieman tallustella, kunnes hypätään bussiin, joka ottaa suunnan kohti Lehmoa. Lehmossa tehdään pieni visiitti Miran kotona.

Kello lähestyy kahtatoista ja on aika suunnata Suorannan pienryhmäkodille, jossa meitä odottaa Tarja, Suorannan toinen perustaja. 
Istuudumme keittiönpöydän ääreen haastattelemaan Häntä.
Tarja on pirteä, todella avoin ja miellyttävä persoona. Häneltä kuulemme laajasti Suorannan pienryhmäkodin toiminnasta. Kysymyksiä herää paljon, ja yhtä paljon niihin saamme myös vastauksia.

Pienryhmäkoti- toiminta on todella mielenkiintoista. Työntekijöillä on iso vastuu ja työtehtäviä löytyy monenlaisia. 
Saimme esittelyn talosta, jossa sijoitetut nuoret asuvat. Kuulimme ja näimme mm. että;
- sijoitettuja nuoria kannustetaan sisustamaan omaa huonettaan (mm. maalaamaan seiniä)
- keittiön sivupöydällä oleva pieni kylmäkaappi ei ole tosiaankaan viinikaappi, vaan sinne laitetaan aamuksi aamupalatarvikkeet, helpottaakseen nuorien valintaa, jotka eivät isoista kaapeista löydä mitään.
- talossa oli myös samassa oma ''yksiö'', jossa  täysi-ikäisellä nuorella oli mahdollisuus kokeilla itsenäistymistä esimerkiksi pyykkäyksen ja ruuanlaiton merkeissä ennen omaan kotiin muuttamista
 - nuorilla on kerran viikossa oman huoneen siivouspäivä ja he opettelevat kotiin muuttaessa myös itse pesemään pyykkinsä.
Muutama valokuva räpsästään siinä samalla, kunnes oli aika sanoa heipat ja toivottaa hyvät jatkot. Tarja kiitti käynnistä ja sanoi, että ehkä me vielä joku päivä törmättäisiin.
Ja oi kyllä, nyt nappasi! Kaikki eilinen harmi jäi taa, kun tästä sai niin korkean hyvän fiiliksen, että kotimatkalle riitti paljon juttua ja mielipiteitä äskeisestä tapaamisesta.
 Keskustelun aikana nousi vaan lisää kysymyksiä ja teki melkein mieli vaihtaa suuntaa ja mennä paikanpäälle uudestaan. Ehkä vielä joku toinen kerta!

Keskiviikko 21.3.2012 - Viimeistä viedään!
Nuva on the road viimeistä suoritusta vaille valmis!

Tänään meillä onkin luvassa Kontiolahden koulu, Miran oma yläaste. Kello 8.30 meillä oli sovittu tapaaminen apulaisrehtori Jarin kanssa.


Koulun pihalla Miraa alkoi totisesti jännittää. ''Mia oonko mä tosiaan taas täällä? Sydän hakkaa hirmusesti!''

Koulu oli hieman muuttunut viime näkemästä mutta haastattelua tänne oltiin tulossa tekemään, joten nyt mars eteenpäin!

Apulaisrehtori tunnisti Miran kasvot ja haastattelu meni kaikin puolin sujuvasti ja mielekkäästi. Koulun rutiinit oli selvillä aika hyvin jo ennestään mutta aina sitä uuttakin oppii!

''Enpä edes minä, entisenä oppilaana tiennyt, että apulaisrehtorillamme on nuoriso-ohjaajan taustaa.'' 
Seuraava etappi oli opinto-ohjaajien käytävä. Mira halusi välttämättä mennä kiittämään omaa entistä opoaan siitä, että käski Miraa joskus miettimään nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan alaa, koska sitä käskyä Mira totteli ja tälle alalle Mira vielä ajautui, eikä ole katunut hetkeäkään!
Siispä Jouni- opoa odotti iso kiitoksen sana! Se kuulemma lämmittikin Hänen mieltään kuulemma kovasti. Jouni toivoi, ja pyysi, että tulisimme joku kerta kertomaan meidän alasta yläasteelaisille, joilla olisi vielä yhteishaku edessäpäin. Ei hassumpaa!

Vielä pyörähdeltiin kameran tahtiin ympäri koulua ja aivan viimeisenä oli pakko käydä moikkaamassa Miran yläasteen luokanvalvojaa. 

Olipa kiva nähdä vanhoja tuttuja!

Kontiolahden koulu CHECK!
Homma hoidettu hyvillä mielin!

Iltapäivällä todettiin, että näin aurinkoisena päivänä, kun kaikki kouluhommat on hoidettu, fiilis on korkealla, loppuviikko on vapaa ja elämä kokonaisuudessaan hymyilee, on hyvä avata jäätelökausi virallisesti!

Jäätelökausi avattu CHECK!

Nuva on the road kiertue-elämä suoritettu. CHECK!
Kiitos Mia!